Kaikista neljästä hintaan vaikuttavasta osatekijästä, hionta on ainoa joka on ihmisen tekemä ja timantin kauneuden kannalta se kaikista tärkein. Hiomalla timantti oikein saadaan valo liikkumaan timantissa parhaalla mahdollisella tavalla. Erinomainen hionta saa timantin tuikkimaan elävästi pienimmästäkin liikkeestä ja ultraviolettivalon alla timantti loistaa spektrin eri väreissä. Timanteilla on lisäksi ylivoimainen loisto. Mikäli näitä ominaisuuksia ei arvosta, voi korunsa kiveksi valita jonkun ihan muun kuin timantin.
Vaikka koneet ovat pitkälti vallanneet alaa, käytetään kivien hiomiseen matalien palkkakustannusten maissa edelleen paljon miestyövoimaa ja kaikkein korkealaatuisimmat raakatimantit hiotaan yhä käsin. Timantin hiominen on oma taiteenlajinsa, hioja on ammattitaitoinen mestari, jolla on niin mielikuvitusta, kärsivällisyyttä kuin taitoakin. Hän tietää kuinka kustakin raakatimantista saadaan loihdittua mahdollisimman suuri uskomattoman loiston omaava kivi.
Timantin hionta korreloi kahdella tapaa hinnan kanssa; toisaalta ylijäämä raaka-aine pyritään minimoimaan tai saamaan mahdollisimman fiksuun jatkokäyttöön ja toisaalta mitä paremmin timantti on hiottu sen paremman hinnan siitä saa. Juuri tästä syystä, että raakakivi on pitänyt saada hyödynnettyä mahdollisimman taloudellisesti, markkinoilla on myös timantteja joissa valo ei kierrä parhaalla mahdollisella tavalla.
Kun timantin hiontaa arvioidaan, muodostuu arvosana seitsemästä eri osatekijästä; timantin loistosta, tulesta, tuikkeesta, paino suhteesta, kestävyydestä, viimeistelystä sekä symmetriasta. Suosituin hiontamuoto on briljanttihiontainen timantti, tällaisen timantin yläosan kulmalla sekä alaosan kulmalla että viisteiden suhteellisilla mitoilla on oleellinen vaikutus siihen miltä timantti näyttää kun sitä katsotaan ylhäältä päin. Briljanttihiontaisessa timantissa on 57 viistettä, joista jokainen viiste toimii pienenä peilinä heijastaen valoa. Mittasuhteet, viisteiden koko ja sijainti vaikuttavat siihen kuinka valo käyttäytyy kun se kulkee timantin läpi. Esim. jos timantin alaosa on hiottu liian syväksi tai toisaalta liian matalaksi, vaeltaa valo joko kiven sivusta tai pohjasta ulos eikä se siten kierrä takaisin silmään niin kuin sen kuuluisi. Timantit, joissa on korkea yläosa tai syvä alaosa eivät useasti ole hintansa väärtejä, sillä ne näyttävät ylhäältäpäin katsottuina pienemmiltä kuin mitä niiden paino antaisi olettaa.
Erinomaisesti hiottu timantti saa ympärilleen aikaiseksi valoshown, joka ei jätä kenellekään epäselväksi, että kyseessä on upea timantti. Kun timantti on erinomaisesti hiottu, ei kompromissit jotka on ehkä joutunut tekemään muiden ominaisuuksien kuten värin, puhtauden tai painon suhteen, paina enää niin paljoa vaakakupissa.