Luonnossa syntyneet timantit ovat todella vanhoja, ne voivat uinua mannerlaatoissa satoja miljoonia vuosia ennen nousuaan maanpinnalle. Tänä päivänä tiedossa olevat timantit ovat nousseet maanpinnalle n. 20 milj. – 2,5 miljardia vuotta sitten. Vanhin tiedetty timantti on 3,3 miljardia vuotta vanha ja nuorin on 628 miljoonaa vuotta vanha.
Timanttien nousu maanpinnalle ei ole mitenkään selviö. Ne nousevat maanpinnalle nk. kimberliitti-putkistoja pitkin. Tällainen syntyy kun maan kuoren sisällä oleva sula laava-aines löytää purkautumistien ylöspäin, jotta timantit nousevat maan pinnalle täytyy laava-aineksen kulkea matkallaan timanttiesiintymän läpi. Kaikki timantit eivät välttämättä selviä ylösnoususta timantteina sillä mikäli lämpötila pysyy korkeana mutta paine laskee yhtään pidemmäksi ajaksi, muuttuu timantti grafiitiksi – siksi samaksi pehmeäksi hiileksi, jota on lyijykynissä.
Tuollaisia kimberliittiputkistoja tunnetaan maailmanlaajuisesti n. 6000 kpl mutta alle tuhannessa näistä on timantteja ja näistä tuhannesta vain 50:ssä on niin paljon että niitä kannattaa louhia. Näistä 50:stä enää n. 20:ssä on louhintatoimintaa tänä päivänä. Suurin osa louhituista timanteista on joko teollisuuslaatuisia tai lähes jalokivilaatuisia, jalokivilaatuisia timantteja on yleensä vain 15 % kaikista louhituista timanteista. Tässä on tosin isoja maakohtaisia eroja; Australiassa tuotannosta vain n. 5% oli jalokivilaatuisia kun taas Venäjällä n. 40 % on jalokivilaatuisia. Venäjä onkin volyymissä mitattuna maailman suurin timanttien tuottaja.
Laboratoriossa voidaan nykyisin kasvattaa yhden karaatin kokoinen timantti viikoissa. Laboratorio-olosuhteissa simuloidaan luonnon olosuhteita (kova kuumuus ja kova paine) jolloin malliksi asetettu siemenkide lähtee kasvamaan. Timantti on siis fysikaalisilta vakioiltaan ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan se sama timantti mutta vain ihmisen/laboratorion tekemä. Erona luonnossa syntyneisiin timantteihin näissä on havaittavissa vähän erilainen kasvukuvio sekä metallisia sulkeumia kiven sisällä jollaisia luonnon timanteissa ei esiinny. Koska tällaisia synteettisia timantteja saadaan tehtyä yhä kustannustehokkaammin on niitä nykyään markkinoilla myös yhä enemmän. Näiden hintataso on n. 30-45 prosenttia alhaisempi kuin luonnontimanttien, jälleenmyyntiarvoa näillä ei ainakaan tällä hetkellä tunnu olevan. Mikäli tarjolla on synteettinen timantti tulee siitä aina mainita ostajalle, jalokivien myyntiä ei mikään virallinen taho kuitenkaan valvo.